Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 10. syyskuuta 2013

TAIMEN, HAUKI, JA LAPPI.

Kesä -12 oli kohdaltani oikea ennätysten kala vuosi. Lapissa sain virvelillä isoimmat kalat tähän mennessä.

Vuokrasimme paikallisesta urheiluliikkeestä veneen, ja läksimme kalapaikalle. Autolla ajoa reilu puolituntia, ja perille huonoa erittäin kuoppaista kapeaa tietä. Rannassa hyttyset hyökkäsivät välittömästi kimppuumme.
Äkkiä hyttyshuput päähän, kamppeet kasaan ja venettä etsimään.

Vene löytyikin aika äkkiä. Jokainen meistä oli valinnut uistimen, tai vaapun ja laittanut putkiperhon metrin päähän siimalla kiinni.

Rauhallista soutelua järven vastenta puolta. Ihme kyllä ei tuullut ja aurinko paistoi. Kyllä oli kiva nauttia rauhallisesta tunnelmasta, ja lumi länttien peittämistä tuntureista ympärillä.

Olisi se kiva jos kalakin kävisi nykäsemässä! Vesi lintuja tuli bongailtua, ajan kuluksi. Oltiin tulossa järven toista sivua pois, kun nähtiin uskomaton näky, ei meinannut ensin uskoa. Orava ui häntä kelluen, aikamoista vauhtia selältä päin rantaan. En olisi uskonut, jollen nähnyt omin silmin. Takaisin lähtörantaan ja makkaran paistolle. Hiilloksia varttuessa koitin haavilla saada kalanpoikasia kiinni.

Yksi pieni poikanen jäikin haaviin kuvattavaksi. Kuvauksen jälkeen takaisin veteen ja poikaselle terveiset, että tule isona takaisin. Makkaran syönnin jälkeen veneelle ja uistin viritykset veteen. Kolme ihmistä kun veneessä pitää vapoja samaan aikaa vedessä, ei voi välttyä siima sotkuilta.


Rauhallista soutelua järven toiseen päähän. Nappaisi jo! Tässähän menee hermot kun kalaa ei tule.
Yhtä äkkiä vapa tärähtää, ja joku todella painavan tuntuinen tumautti kiinni. Äkkiä toiset siimat vedestä pois.
Kala tempoi, sukelsi ja koitti kaikin keinoin päästä karkuun. Vihdoin kala väsyi sen verran että sain kelattua haavin luo. Kala oli niin painava ettei meinannut jaksaa nostaa.

Kyllä sitä kalaa ihmeteltiin. Kädet ja jalat tutisivat ja sydän hakkasi. Huh huh. Äkkiä rantaan, ja kala tainnoksiin.


Kala oli sen verran iso, että oli hankaluuksia pidellä sitä sylissä. Etenkin kun jalat olivat vielä tutisevat. Voi sitä hymyä minun kasvoilla.
Kalan suolistuksen jälkeen takaisin vesille. Puolesta välistä järveä takaisin päin, jos vaikka muutkin saisivat kalaa. Uistin vipatti kivan näköisesti vedessä.
 Muutaman kymmenen merin päästä, minun vapa taipui taas!
Ei ole totta , toiset tuumasivat. Kala pisti vähän vähemmin hanttiin ja sain kelattua sen haaviin.

Iso hauki! Vaika hauki ei ole kala, erään meidän perheen jäsenen mielestä. Hauki päästettiin menemään.
Kalastus piisasi meidän kaikkien mielestä, tältä erää. Rantaan perkaamaan kalaa ja nuotion päälle, foliossa hautumaan. Vähän suolaa ja pakettiin. Kala oli niin iso, että puolet annettiin asuntoautossa ollelle perheelle.
Kyllä oma pyydystämä ja tuore kala on sitten hyvää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti