Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 9. tammikuuta 2014

PETTYMYS JA HARMITUS LUONNON PUOLESTA

Meidän lähellä on isoja vanhoja metsiä. Vaan ei ole kohta enää. Vuosi toisensa perään, metsää kaatuu isoja alueita. Puuta rahdataan rekka tolkulla pois. Kirjanpainaja toukan varjolla voi tehdä mitä vaan. Tuskimpa se joka paikkaan on levinnyt.

Luonto, ja sen asukkit unohdetaan kokonaan, tehotalouden tieltä.

Erittäin huolestuttavaa on, miten käy vanhojen tervahautojen, ja muiden ikivanhojen juttujen, tällä alueella.
Iso metsäkone, kun tekee hommia metsässä, ei kuski katso mistä montusta ajaa.


Tällä alueella on todella paljon metsäkana lintuja. Keväisin voi käydä vielä toistaiseksi, ihailemassa soidinajan kamppailujälkiä lumihangella. Tosi usein isoja ja pieniä lintuja pääsee näkemään, kun liikkuu metsässä.


Aika usein, kuulee hirvien mylvintää, ja pääsee näkemään jonkin eläimen. Tai haistamaan eläimen hajun. Isojen tassujen jälkiä näkyy, ja ulosteläjiä. Puhumattakkaan leveiden kynsien raapimäjälkiä puunkyljessä.
Lintujen ja oravan syönti jätöksiin tormää, myös tämän tästä.




Hirveä harmitus iski päälle, viikonloppuna. 

Mentiin taas tiirailemaan lintuja, kun metsän laidasta näkyi leveät, tuoreet traktorin pyörän jäljet. Oli mennyt umpimetsään. 
Auto kun saatiin parkkiin, ja astuttiin ulos, moottorisaha huusi jossakin lähistöllä, tien toisella puolella. Jatkettiin kävellen matkaa, ja kuunneltiin, edessäpäin jossakin umpimetsässä, möyri tehokas metsäkone. Tekemässä selvää jälkeä taas metsästä.

Fiilikset laski pohjalukemiin. 
Miksi ei voi palkata työttömiä metsureita, raivaamaan metsää, tekisivät siistimpää jälkeä eikä tuhoaisi joka paikkaa. Otetaan metsästä vaan puuta sen verran kun on pakko. 

Nähtiin tällä reissulla metsässä, hippiäisiä ja kuusitiaisia monta, ja puukiipijä.

Samalla käytiin rannassa joella, siellä oli kymmenen joutsenta, isokoskeloita ja koskikara.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti