Tipulia harmitti ja väsytti. Se löysi tyhjän pussitiaisen pesän, ja asettui siihen makaamaan. Pesä oli pehmeä. Tipuli nukkui sikeästi siinä aamuun asti.
Aamulla lentotaidon puute, ei enää harmittanut keltaista palleroista ollenkaan. Tipuli rakensi kaarnan palasta itselleen veneen. Se kuljetti veneen viereiselle purolle, nosti pääsiäismunan mukaan, ja nousi itse kaarnaveneen kyytiin. Ei muuta kuin menoksi!
Huii! Vesi virtasi vinhaa vauhtia purossa. Edessä näytti olevan pieni pudotus. Kaarnavene kiisi purossa niin kovasti eteenpäin, että Tipulia ihan hirvitti!
Onneksi puro päättyi, ja Tipuli selvisi pääsiäismunan kanssa kastumatta veneily reissusta. Pieni keltainen lintu, pysähtyi hetkeksi miettimään, mitä kannattaisi tehdä. Se päätti, että kaikkein parasta on lähteä takaisin kotia.
Tipuli lähti kulkemaan, pääsiäismunaa mukana kantaen, kohti kotia. Onneksi se näki jo kaukaa tutun tukkipinon, joten se oli varma ettei eksy.
Loppu matka kotia sujui joutuisasti. Kotona Tipuli oli niin iloinen, että alkoi laulamaan. Siintä oli ollut kiva käydä retkeilemässä. Mutta seuraavan kerran, se ottaa jonkun kaverin mukaan. Kaveri auttaa, jos joutuu pulaan, tai pelottaa. Tipulia ei enää harmittanut yhtään, se ettei osaa vielä lentää. Vähän kun vielä vahvistuu, niin kyllä lentotaitokin löytyy.
